Kiteen pohu

Kiteen pohu

Entisaikaan oli kylissä tietäjiä, poppamiehiä, noitia, joita yleisesti pohuiksi kutsuttiin. Yksi tunnetuimmista ja mahtavimmista oli Kiteen pohu, jolta lähdettiin Kerimäeltä saakka kysymään neuvoa.

Erään kerran poliisin lehmä oli joutunut metsän kätköön ja tämä lähti Kiteen pohulta kysymään, kuka lehmän oli sinne pannut. Ennen näet uskottiin, että toinen ihminen voi saada kotieläimet jäämään metsään vaikkapa katsomalla niitä pahalla silmällä.

Kiteen pohu katsoi vesilasiin ja kertoi siitä näkemänsä perusteella, kuka oli tehnyt jäynää ja langetti sopivan rangaistuksen.

Pohulla saattoi olla myös käärmenlumoojan ominaisuuksia. Kerimällä on käynyt niinkin, että kun erästä vanhaa naista puri käärme, niin pohu loitsi käärmeen nuolemaan puremakohtaa, jolloin se parani hetkessä.

Käärmettä on nimitetty myös pirun rengiksi ja paholaisen ajokiksi. Vihamielisenä saattoi pohu nostattaa käärmeen ihmisen ylle leijumaan. Kerimäellä uskottiin, että käärmeen kohdatessa sen pystyi pysäyttämään sanomalla:

”Mua, mua, pie varais, mato piälläs makkoo!”

tai

”Siinäkös sie perkele, ootkii!”

Kuvat ovat Kerimäen koulun yläkoululaisten pohu-tarinoiden innoittamia teoksia.